En ole täydellinen diabeetikko. En missään nimessä. Sensorikäyräni huitelevat välillä missä sattuu ja toisinaan niiden huitelut osaa selittää ja toisinaan ei. Viime vuosina olen kuitenkin alkanut tutkia näiden käyrieni huitelua vähän tarkemmin ja todennut, että elämäni olisi yksinkertaisen mahtavaa, jos voisin esimerkiksi vain lumilautailla 24/7.

Olin pääsiäisen korvilla hiukan yli viikon laskulomalla Lapissa, säät suosivat (suurimmaksi osaksi) ja sain laskettua laudan lisäksi myös juuri hankkimillani suksilla. Keväthanki, aurinkoa, pieni pakkanen, pääsiäisruuhkan jälkeen aivan tyhjät rinteet ja juuri voideltu lumilauta. Oli oikein leppoisa loma. Leppoisat olivat myös sokerini. Muutaman rinnepäivän aikana sokerini pysyttelivät, noh, jopa terveiden lukemissa!

Iltapäivällä laskeminen vaihtui Game of Thrones -lumikylään tutustumiseen!

Kolmas päivä suksilla ei selkeästi enää jännitä.

Olen aiemmin pohtinut erilaisia rinnepäiväprofiileja ja niiden vaikutusta verensokeriin täällä. Tällä laskulomalla en käynyt kertaakaan parkissa tai hypännyt hyppyristä, vaan laskin kiltisti rinnettä (no ehkä vähän rinteen ulkopuolellakin…). Adrenaliinia ei siis erittynyt mitenkään järisyttävin sykäyksin reilien ja pressien aiheuttaman jännityksen vuoksi.

Aurinkoa, lunta, Lappi. Mitä muuta voisivat sokerini enää toivoa?

Varmasti se, ettei lainkaan stressaa työstänsä viikkoon vaikuttaa myös sokereihin, mutta pelkällä liikunnalla ja ulkoilulla ja varsinkin niiden muodoilla on vaikutusta. Mitä lempeämpää ja rauhallisempaa, sitä tasaisemmin sokerit käyttäytyvät. Myös ennakoiminen on helpompaa, kun tietää, että tulossa on rauhallista liikuntaa.

Yleensä kaiken maailman ”urheilen enemmän”, ”parannan tapani”, ”en enää äksyile” -lupaukset tehdään uudeksi vuodeksi kellon lyödessä keskiyötä, mutta minäpä hämmennän soppaa tekemällä lupaukseni nyt. Pääsiäis-vappulupaus!

Raportteja tarkasteltuani näen, että liikunta sen rentouttavimmassa ja leppoisimmassa muodossa tekee hyvää minulle ja sokereilleni. Adrenaliinin ja räjähtävän liikunnan vaikutus on päinvastaisen ja aiheuttaa vain vuoristoratoja. Siksipä päätän, lupaan ja vannon, että tästä eteenpäin harrastan kohtuullisesti rentouttavaa liikuntaa. Lumilautailua rinteessä, ei parkissa, lempeää yin-joogaa agressiivisen astangan sijaan, kävelylenkkejä hitaalla tempolla. Ehkä pelaan myös jatkossa sählyä, kävelen rivakoita hikilenkkejä ja nostan salilla rautaa, mutta sen lisäksi haluan olla itselleni ja verensokereilleni armelias.

Hengitä sisään. Hengitä ulos.

Katsotaan, mihin tämä lupaus johtaa. Tavoitteena aina vain paremmin voiva minä, tasaisemman käyrät ja alle 50 mmol/mol (< 6,7 % ja < 8.1 mmol/l vs-ka) pitkäaikaissokeri ilman hypoja.