Kävin tässä kesälomalla. Lensin siskoni kanssa elokuun lopussa New Yorkiin ja tällä viikolla lensimme takaisin Los Angelesista. Väliin mahtui bussimatka Philadelphiaan sekä 6000 km Nissan X-trailin ratissa (onneksi ajoin vain puolet!).

Kesälomalla on tietysti mukavaa, kun sekä mieli että ruumis lepäävät kunnolla arjen askareista. Diabeetikkona en kuitenkaan voi saada 100 % lepoa arjestani. Diabetes kulkee mukana joka hetki, lomaillessakin.

Matkan aikana elin toki normaalia diabeetikkoarkeani, mutta herättelin mielessäni myös uusia kysymyksiä, sellaisia, joihin en joka päivä törmää täällä kotosuomessa.

• Minulla oli siskooni verrattuna vähintään tuplasti käsimatkatavaroita. Laukussa kulkivat kaikki sensorointi- ja pumpputarvikkeet kolmeksi viikoksi ja sen lisäksi 2 viikon varatarvikkeet, varajärjestelmät (insuliinikynät), neulat, varaverensokerimittarit, kylmäpussi insuliineineen sekä kaikki reseptit, lääkkeiden pakkaukset ja hoitopaikan Medical Certificate. Raahatessani laukkua vaihtolentokentällä eteenpäin mietin vain, että voihan ##%&¤! 🛍️🎒👜
• Pumpun kaivaminen kaula-aukosta on minulle ihan normaalia. Mutta keskellä New Yorkin alatiruuhkaisia katuja ja turistikohteiden turvatarkastuksia pohdin, että missä vaiheessa joku turvamies minut pysäyttää ja pistää vaikka rautoihin! 🗽
• Sensorin vaihdon ajoittaminen: kahdesti jouduin pyytämään siskoani aloittamaan aamun ajovuoron, kun halusin odottaa ensimmäistä kalibrointia alustusjakson jälkeen, jotta saisin kaiken hyödyn laitteistani irti ajamisen ajaksi.
• Kanyylinvaihto: kummat uikkarit laitan huomenna Las Vegasin paahteiselle uima-allasalueelle? 👙 Mihin siis isken kanyylin?
• Kun ulkona on kuuman kostea +40°C, ei mikään teippi pysy kiinni ihossa. Montako lisäteippiä haluan tuhlata yhteen kanyyliin/sensoriin?
• Majapaikkamme vaihtuivat tiuhaan ja motellihuoneet tuntuivat kaikki lähes toistensa kopioilta. Heräsin yhtenä yönä matkan varrella ja olin varma, että olin jättänyt insuliinini edelliseen yösijaan. 😱 Valveilla maatessani totesin, että mitään ei ole tehtävissä keskellä yötä ja hapuilemalla jääkaapille herätän vain siskoni, jos ne ovat jääneet niin ratkon asian aamulla. Herätessäni tajusin pelkoni olleen luultavsti vain unta, insuliinit olivat kiltisti paikallaan. 😌
• Tärkeimpänä kaikista ajatuksistani on tämä: vaikka matkustamiseen ja lomailuun liittyy diabeteksen kanssa aina tiettyjä manöövereitä, ei diabetes estä lomailua, reissaamista ja matkustamista. Ei millään lailla.

Ja vaikka kesäloma ei voi olla lomaa diabeteksesta, voi se silti olla hyvä (ja aivan kaikin puolin mahtava!) loma. Lisää lomatunnelmia löydät matkainstastamme, https://www.instagram.com/sisnsisntheworld/