Sokerihemoglobiini, HbA1c, Hobis, A1c, pitkäaikaisverensokeri…

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Kaikki ne kuitenkin tarkoittavat verinäytteestä määritettyä veren punasolujen hemoglobiinin sokeroitunutta osuutta (Lähde). Nyt oma rakas lapseni on vihdoin laskeutunut itseni hyväksymälle tasolle.

Diabetesliiton sivuilla HbA1c:n tavoitteiden kerrotaan olevan yksilöllisiä, mutta insuliinihoitoisella diabeetikolla pyritään alle 53 mmol/mol (”vanhan kansan” 7 %). Oma tavoitteeni on lähestyä tuota maagista seiskan rajaa, en tiedä onko hobikseni ollut alle sen koskaan sairastumiseni jälkeen. Paras muistamani arvo, 7.2 % on jo useamman vuoden takaa, ensimmäiseltä pumppukierrokselta. Sen jälkeen hobis nousi, laski uuden pumpun saannin jälkeen ja sitten taas nousi, kunnes toissa syksynä oli lukemissa 8.8 %. Se tarkoittaa sitä, että verensokeriarvoni olivat keskimäärin 11,5 mmol/l. Eli ei hyvä. Ei ollenkaan hyvä.

En ottanut kuitenkaan mitään stressiä ja selkeästi tämä taktiikka puri (vai oliko se uuden kotikaupungin 2x vuodessa saatava sensorointi tai pumpun asetusten jatkuva korjaaminen…). Syksyllä hobis oli 8.2 %. Ei hyvä, mutta, noh, ok. VS oli enää keskimäärin 10,5 mmol/l! Joulukuussa mittasin Melbournessa WDC:ssä Novon Nordiskin tiskillä 8.0 %!

Ja nyt…

Katsokaa tätä!

Seuraava tsekkaus toukokuun alussa, nyt tsemppi päälle!