Kaksi viikkoa työstä irtautumiseen on selkeästi liian lyhyt aika. Tai töistä pääsee irti, mutta loma loppuu vähän kesken. 🙁 Palasin lauantaina Itä-Suomesta Pääkaupunkiseudulle ja tänään sitten töihin.
Loma oli kyllä kiva, pääsin sinne Ilosaareen pumppailemaan ja sen jälkeen vähän mökkeilemään ja viettämään maataloelämää (tosin ilman mitään maatalon eläimiä..). Pumppu toimi festareilla hyvin, en edes välittänyt siitä, että se pullotti jostain topin selkämyksestä tai housunkauluksesta. Käytän siis sellaista muoviklipsiä, jolla pumpun saa kätevästi kiinni joko housuihin tai rintaliiveihin, jälkimmäinen oli huomattavasti helpompi, sillä ihmiset tuntuivat törmäävän tungoksessa lantioon useammin kuin selkään. 🙂 Festariruoka on mun mielestä ihan sopivaa diabeetikolle. Ruokavalio koostui viikonlopun ajan lähinnä kiinalaisen ravintolan nuudeleista ja kasvispurilaisista. Yhden pitsankin söin ja siinä sai käyttää pitsabolusta (yhdistelmälisäannos). Aamupala jäi leirintäalueella vähänä vähälle, mutta mukana oli sentään välipalakeksejä ja omenoita.
Festaroinnin jälkeen auto kääntyi siis kohti itärajaa ja Keski-Karjalaa. Mökkeillessäkin pumppu on ihan kiva, tuntui vaan, että istuttiin koko ajan ruokapöydässä ja koko ajan piti olla bolustamassa. 🙂 Kävin Kiteellä Marimekon tehtaanmyymälässä ja hankin (taas) uuden verensokerimittaripussin. Muistaakseni joku lehti tai blogi teki jutunkin siitä, että pienet Marikukkarot ovat parhaita mittaripussukoita ja Maripenaalit sitten kynien säilytyksessä toimivimmat. Kaapista löytyy kaksi penaalia ja ainakin neljä kukkaroa, käytän niitä aina vähän vuorotellen ”oikeaan” tarkoitukseensa ja sitten tähän d-tarkoitukseen. 🙂
Perjantaina juuri paikallisten iltamien alla kävikin sitten pieni pumpputapaturma. Olin vaihtamassa säiliötä ja katselin, että paristokin näyttää olevan tyhjä. Olin tunnollisena diabeetikkona varautunut reissuun uudella paristolla, luonnollisesti. Jostain kumman syystä pumppu kuitenkin väitti, että paristo (suoraan paketista otettu) oli vanha. Yritin vaihtaa edellistä paristoa takaisin, mutta siinähän pumppu herjasi, että paristo on käytetty. Käteen jäi siis täytetty säiliö, pakaraan käyttämätön kanyyli ja käteen toimimaton pumppu. Onneksi on varajärjestelmä, eli ei muuta kuin kohti iltamia piikitellen. Onneksi vaihto sujui suhteellisen kivuttomasti, sokerit olivat maksimissaan 14 pintaan. Joskus pumpulta kyniin vaihtaessa ei saa millään arvoja tasaantumaan, tai siihen menee ainakin pari päivää..
Kun loma kääntyi kohti loppuaan, otimme suunnaksi Lappeenrannan ja Nuorten Diabetesyhdistyksen tapahtuman Flowparkissa. Siellä killuimme koko päivän 2-10 metrin korkeudessa erilaisissa vaijereissa ja verkoissa ja renkaissa ja putkissa ja… Kivaa oli! Ehkä ihan hyvä, ettei pumppu ollut kiinni, sille olisi vouinut käydä yhtä huonosti kuin nilkalle, joka jäi kahden vaijerin väliin puristuksiin ja kuoriutui ihosta. 🙁
No, vammoista huolimatta loma loppui ja tänään palasin töihin. Piikeillä. 🙁
Työsokerit juuri nyt 7.2, eli ihan jees, kuitenkin.
