Miksi toisen diabeetikon seura on niin tärkeää?

Osallistuin (tai no, järjestin) viime viikonloppuna Nuorten Diabetesyhdistyksen Mökkiviikonloppuun. Perjantaista sunnuntaihin kestävä leiri vietettiin tänä vuonna Lapin lumisessa ihmemaassa, Rovaniemellä. Vaikka taksikuskin mukaan Rovaniemi ei paikallisten mukaan ole Lappia, kyllä se napapiirin vierus täältä etelästä katsottuna aika pohjoisessa on.

Leirille osallistui äärimmäisen mukava porukka nuoria aikuisia diabeetikoita. Tällä kertaa kukaan ei ollut mukana ensimmäistä kertaa, mutta toisilleen tuntemattomia kasvoja joukosta kyllä löytyi. Yhteinen sävel kuitenkin löydettiin helposti ja leirillä aika kului kuin siivillä, yhteisesti asioita tehden, yhteisiä keskusteluja käyden, kaikki me diabeetikot yhdessä.

Tämä viikonloppu ei yleisellä tasolla eronnut aiemmista leireistä. Toki jokainen leiri on omanlaisensa ja osallistujat luovat aina erityisen tunnelman, mutta noin pääpiirteittäin tälläkin leirillä syötiin, saunottiin, juteltiin ja leikittiin. Se, miksi oloni on erilainen kuin ennen leiriä ei johdukaan tästä nimenomaisesta leirikerrasta. Joka vuosi mökkiviikonlopun jälkeen tunnen oloni levolliseksi, voimaantuneeksi, kokonaiseksi. Diabeetikoksi joka ei ole yksin.

Diabetes ei ollut viikonlopun aikana alleviivatusti esillä. Emme erikseen luennoineet aiheesta emmekä käyneet läpi jalkojemme tuntoaisteja tai vuosikoetuloksiamme, epikriisesitämme puhumattakaan. Sen sijaan diabetes vain oli. Se oli läsnä teoissa, asenteissa, kehonkielessä, toimissa, liikkumisessa… Kaikessa sanattomassa viestinnässä näkyi ja tuntui diabetes.

Tämän kuvittelisi olevan rankkaa, miksi tuputtaa elinikäistä sairautta kaikki paitsi kuuloaisti täyteen. Mutta ei, en koe sitä niin. Muilta diabeetikoilta saa hiljaista voimaa, voimaa jaksaa uuteen aamuun. Minä en ole yksin. Meitä on muitakin.

Alexandre Dumas osui vertaistuen voimaannuttavaan ytimeen liittäessään Muskettisotureidensa kanssakäymiseen kuuluisat sanat:

Kaikki yhden, yksi kaikkien puolesta – Un pour tous, tous por un.

Ehkä me viikonloppuna Rovaniemellä mellastaneet olemme juuri niitä, muskettisotureita jotka yhdessä kohtaamme vaikeudet. Nyt meillä on virtaa, voimaa, energiaa, olemme voimaantuneita, yhdessä.