Jotenkin se syö naista. Se tunne, kun mittaat ennen aamupalaa 7.2, jesh, pumppu auttaa insuliinimäärän laskemisessa, tää päivähän menee hyvin! Sen jälkeen autuaasti unohdat koko diabeteksen läsnäolon kunnes lounaalle pitää pistää. Pikainen hiilariarvio pasta-annoksesta (oli muuten sairaan hyvää, kiitos Moko!) menee täysin pieleen ja sille pistetty bolus siis luonnollisesti samaten.
Olo alkaa pikkuhiljaa tuntua väsyneeltä, väsyneemmältä, janottaa, suussa on inha maku. Ai niin, ne sokerit! Mullahan oli tää joku juttu, miksi niitä pitäisi seurata… 13.3. Ok, lounaan jälkeen ihan jees, pumppu ilmoittaa korjaukseksi 0,9ky. Odotellaan. Olo ei kohene. 45 min tästä mittauksesta sokerit 14.4. Huoh. Taas 0,9ky.
Odotellaanpas taas.
Huoh.
Ja kohta pitäisi jaksaa urheilla.
Tänään on ollut eriskummallisin maanantai ikinä, ehkä siksi osasin myös unohtaa koko diabeteksen. Taidanpa olla unohtamatta taas vähään aikaa.
Nää sun jutut on ollut todella mielenkiintosia ja kuulostaa kyllä just niin tutulta tämäkin postaus 🙂 Jossain vaiheessa yritin etsiä diabetesaiheisia blogeja mut en löytänyt yhtään.
Mulla mukana menossa Levemir ja Humalog ihan kynämuodossa toistaseks, arki rullaa tällä hetkellä reilu kuukausi sitten alkaneen saliharrastuksen ja diabeteksen yhdistämisen kanssa. Jos kiinnostaa ni kurkkaa 🙂 http://pieniapalasiamatkalta.blogspot.fi/
Kiitos Elina, mukava kuulla, että muillakin on joskus vähän sellaisia ”mitä, olinko mä muka joku diabeetikko?!” -fiiliksiä! 🙂
Olen iloinen koska löysin tämän blogin :3 itse 14-vuotiaana diabeetikkonuorena on semi tärkeetä kuulla muidenkin kokemuksia ja selviytymisiä. Monista bloggauksista on löytynyt myös samoja fiiliksiä. Sait nyt uuden innokkaan lukijan 🙂 kiitos
Kiva jos tykkäät! Perusajatuksenani oli kertoa ihan tavallisesta arjesta diabeteksen kanssa, viimeisimmät kirjoitukset on vähän eksyneet tästä aiheesta, mutta seuraavaksi taidan kirjoittaa ihan vaan normaalielämästä. 🙂